KUINKA PITKÄAIKAISTYÖTTÖMYYS POISTETTIIN SUOMESTA.

HEIKKI RINNE KEKSI IDEAN, RINTEEN MALLIN JA URPO LEPPÄNEN TOTEUTTI SEN

 

Työvoimapolitiikka on ollut leipälajini neljännesvuosisadan. Parhaat muistot liittyvät Lex Leppäsen säätämistä edeltävään aikaan, jolloin sain olla mukana suunnittelemassa Rinteen mallia ja tutkimassa sen vaikutuksia yrityksiin ja työttömiin. Tämä tapahtui vuosina 1982−86. Uusi työllisyyslaki, Lex Leppäseksi nimetty silloisen työvoimaministerin mukaan,  tuli voimaan 1987, ensin osassa maata; koko maassa se oli voimassa vuodesta 1990 alkaen. Lain avulla työllistettiin pitkäaikaistyöttömiä yrityksiin, kuntiin ja valtiolle siinä määrin, että pitkäaikaistyöttömyys oli Suomesta poistettu 1990. Oheisesta käyrästä nähdään, että pitkäaikaistyöttömiä oli maassamme noin 3000 vuonna 1990 keskimäärin. Nämä 3000 edustivat ilmeisesti ainakin osittain niitä paljon puhuttuja työhaluttomia tai työkyvyttömiä työttömiä, sillä suurimmalle osalle heistä oli tarjottu työtä.

 

Kuva. Pitkäaikaistyöttömät Suomessa neljännesvuosittain vuosina 1984−2006 (kolmas neljännes). Harmaa alue kuvaa aikaa, jolloin 1987 työllisyyslakiin sisältyvä Rinteen malli oli käytössä. Suuri lama alkoi vuoden 1990 lopulla ja työttömyys oli jyrkässä nousussa jo 1992.

 Heikki Rinne kertoi saaneensa idean malliinsa kodisjokilaiselta pienviljelijältä, joka tupakkiaskin kanteen oli laskenut, että työllistäminen tulee valtiolle halvemmaksi kuin työttömyys. Rinne alkoi tutkia asiaa ja hän kirjoitti kolme raporttia: Oikeus työhön I-III. Hän kiersi maata lanseeraamassa malliaan ajaen ainakin yhden Ladan loppuun. Kunnes alkoi tapahtua: SMP sai suuren vaalivoiton 1984, 17 kansanedustajaa. Tämä mahdollisti kaksi ministerinpaikkaa, jolloin Urpo Leppäsestä tuli työvoimaministeri. Neljän vuoden ministerikautensa aikana Leppänen ajoi läpi uuden työllisyyslain, jonka perusteella pitkäaikaistyöttömiä voitiin sijoittaa yksityisiin yrityksiin palkan suuruisella vuoden kestävällä tuella ja lisäksi kunnat ja valtio velvoitettiin työllistämään (loput) pitkäaikaistyöttömät.  

 

 Kuva vuodelta 1984, jollin Rinteen mallin kokeilu oli käynnissä mm. Porissa. Työvoimaministeri Urpo Leppänen vierailemassa projektin päämajassa, hänestä oikealle projektipäällikkö Heikki Rinne sekä projektisihteeri Seppo Harinen. Projektilaiset lahjoittivat Leppäselle pärekorin. Ministerillä ei kuitenkaan ollut päreitä kainalossa.  

 Olin projektissa tutkijana ja tutkimustoiminnan koordinaattorina. Kirjoitin seurantaraporttien lisäksi raportin ”Marginaalisen palkkatuen taloudellisista vaikutuksista (Tampereen työvoimapiirin julkaisuja no. 2/1986). Totesin, että tuen avulla voidaan luoda lisää työpaikkoja ilman inflaatioriskiä. Tämän raportoin myös ministeri Leppäselle sekä hänen johtamalleen työvoimapoliittiselle ministerivaliokunnalle.  

Projektin oma seurantaryhmä, joka koostui parhaimmillaan kolmesta tutkijasta sekä tutkimusapulaisista, tallensi jokaista työllistettyä koskevat tiedot mikrotietokoneelle, joka oli hallinnon ensimmäinen laatuaan. Koneelta voitiin tulostaa yhteenvetoja työllistettyjen määristä ja ominaisuuksista kunnittain ja työvoimatoimistoittain.

Kokeilun avulla työllistettiin pitkäaikaistyöttömiä, toisin sanoen työttömiä, jotka olivat olleet työttömänä yhtäjaksoisesti (eräät katkot olivat sallittuja) vähintään vuoden. Yllättävää oli, että jo useita vuosia työttömänä olleetkin saivat työtä, ennätys taisi olla porilainen, joka oli ollut 12 vuotta työttömänä ennen työllistymistään Rinteen mallin avulla.

Kokeilussa omaksuttiin strategia jonka mukaan pyrittiin työllistämään pitkäaikaistyöttömiä mahdollisimman paljon yksityisiin yrityksiin. Näin siksi, että todennäköisyys saada jatkaa yrityksen palveluksessa tukiajan, yhden vuoden jälkeen oli suurempi kuin kunnalle tai valtiolle työllistetyillä. Yksi mielenkiintoisimpia tuloksia olikin se, kuinka suuri prosentti työllistetyistä oli työssä tukiajan päättymisen jälkeen. Osoittautui, että noin 50 % työllistetyistä oli työssä puoli vuotta tukiajan päättymisen jälkeen. Tulosta voi pitää varsin hyvänä. Siihen ei kuitenkaan uskottu koska se oli kokeilun oman seurantaryhmän laskema. Tämän vuoksi asiaa tutkivat lisäksi sekä Tilastokeskus että Liiketaloudellinen tutkimuslaitos (toimi Helsingin Kauppakorkeakoulun yhteydessä). Heidän tutkimustuloksensa olivat hieman projektin oman seurannan saamia paremmat! Projektin seuranta oli siis tehty rehellisesti – pieni poikkeama johtui siitä, että otos ei ollut sama näissä kahdessa seurannassa.

Suuri lama kaatoi Rinteen mallin. Käyrästä näkyy, että pitkäaikaistyöttömyys alkoi kasvaa jo ennen kuin mallista1993 luovuttiin. Suomen talous syöksyi 1990 jälkeen suureen lamaan, olosuhteisiin, joissa tuskin mikään työllistämismalli olisi voinut toimia. Lyhyeksi jäi siis tämä menestystarina.

[Koti] [Ehdokkaana kuntavaaleissa 2012] [Valtuustopuheita] [TUNNELI ON HUONO HANKE] [Euroopan Unionista] [Rinteen malli] [Kuka]