Vastustimme veronkorotusta vuodelle 2010 ja ehdotimme menosäästöjä.

PUHE KAUPUNGINVALTUUSTOSSA 16.11.2009

Markku Talonen

 

Viime keväänä kävi ilmeiseksi, että laman seurauksena Tampereen kaupungin talous on mennyt laman seurauksena kuralle niin, että tulojen ja menojen välinen kuilu oli kasvanut ensimmäisen laskelman mukaan 77 miljoonaan, myöhemmin 80 miljoonaan. Kuilu voidaan kuroa umpeen ensinnäkin lisäämällä kaupungin tuloja 80 miljoonalla, tai toisena äärivaihtoehtona vähentämällä menoja samalla 80 miljoonalla. Näiden ääriarvojen väliin jää lukematon määrä tulolisäysten ja menosäästöjen yhdistelmiä, joista käsittelyssämme oleva talousarvioesitys edustaa yhtä näkemystä. Meidän valtuutettujen tehtävänä on nyt arvioida, onko tämä esitys paras mahdollinen – optimaalinen – tai ainakin hyvä esitys. Meidän perussuomalaisten mielestä budjetin suurin miinus ovat veronkorotukset, ennen kaikkea kuntaveron korottaminen 18:sta 19:ään prosenttiin. Entä jos veronkorotus jätetään tekemättä, annetaan positiivinen signaali kuntalaisille, pidetään kuntalaisten ostovoimaa ja optimismia yllä. Tuloja voidaan kyllä lisätä, mutta toisella tavalla: tulouttamalla ylijäämää kaupungin liikelaitoksilta. Tällä tavoin saataisiin 33 miljoonan tulot, enemmän kuin kunnallisveron korotuksella – jota ei siis tarvitsisi tehdä. (ks. erill. lista).

            T

Menosäästöjä voidaan saada aikaiseksi seuraavasti. Vakanssien täyttämättä jättämisellä säästyy vähintään 20 miljoonaa vuodessa eikä eläkkeelle siirtymisiä ole vielä täysimääräisesti ”hyödynnetty”. Henkilöstömenoissa voitaneen säästää 12 m€ vapaaehtoisin toimenpitein, tai käyttämällä vakanssien täyttämättä jättämistä em. tiukemmin. (Vapaaehtoisten toimien taustalla väijyy lomautuksen uhka: 12 päivän lomautuksella kaupunki säästäisi 20 miljoonaa ja kaupungin palveluksessa olevat menettäisivät tuloistaan 2 % - syksyn 2.4 prosentin palkankorotus hupenisi tähän). Lisäksi hallintoa voidaan keventää, konsernihallinnon 5 %:n supistuksella saadaan 2-3 miljoonaa. Terveydenhuollon puolellakin on potentiaalisia menosäästöjä, ainakin paljon puhutut siirtoviivemaksut, joiden välttämisellä säästyy arviolta 800 000 €. Työvoimapolitiikan tehostamisella säästetään ainakin 8 miljoonaa, aikaisemmin on puhuttu 10 miljoonasta ja työttömyys ja sen kustannukset vielä kasvavat ensi vuonna. Työmarkkinatuen kustannukset, jotka muutoin maksaa KELA, lankeavat kaupungille siltä osin kuin yli päivää 500 työttömänä olleita ei ole aktivoitu toimenpitein, joihin kuuluvat mm. työkokeilu, työhön valmennus ja tukityö. (Toiminta kuuluu työvoiman palveluyksikölle, jolle valtuustosopimuksen mukaan tulee lisää määrärahaa – toimintamalli kaivannee tarkistusta, koska volyymit ovat viime aikoina olleet paljon pienempiä kuin takavuosina; työttömyys ja toimenpiteiden tarve on sen sijaan kovasti kasvanut. Lieneekö niin, että ”työkkärin”, työ- ja elinkeinotoimiston tehtävä on osoittaa nuoria työttömiä ja pitkäaikaistyöttömiä työharjoitteluun ja tukityöhön, kaupungin puolestaan kartoittaa omat sijoitusmahdollisuutensa ja osoittaa harjoittelu- ja tukityöpaikat omista yksiköistään.)

Investointeja voidaan vähentää valikoiden siten, että työllisyysvaikutukset ovat pienet, 10 miljoonalla eurolla. Vielä on mahdollisuus leikata kaupungin maksamia avustuksia 5 miljoonalla eurolla (6%) noudattaen periaatetta: enemmän bisnestä vähemmän avustusta; tämä soveltunee esimerkiksi Tampere-taloon.

 

Tähän mennessä on lueteltu 33 miljoonan tulolisäykset ja 50 miljoonan menosäästöt, yhteensä siis 83 miljoonaa, eli 3 miljoonaa enemmän kuin tasapaino edellyttäisi. Ilman veronkorotusta.

Pohtiessamme valtuustoryhmässämme Tampereen kaupungin talousarvion tasapainotusta tuli esille ajatus myös siitä olisiko tuloveroa mahdollista laskea. Ajatus ei ollut vailla kannatusta, mutta hylättiin ilmeisesti liian poikkeavana; suurin osa Suomen kunnista ryntää sopuleiden lailla veronkorotuksiin. Monien kuntien osalta on pakko. Tampereella ei, vaan rahaa on, pelivaraa on erilaisille ratkaisuille, se toivottavasti kävi ilmi tähän asti sanotusta. Aamulehden päätoimittajan Jorma Pokkisen eilisen kirjoituksen otsikolla: ”Tampereen pitää alentaa verojansa” inspiroimana pohdin kahden lauseen verran kuntaveron alentamista Tampereella 0.50 prosenttiyksiköllä. Verotulojen menetys olisi arviolta korkeintaan 15 milj. €, sillä talouden piristyminen toisi osan menetyksestä takaisin. Miten tasapaino järkkyisi edellä sanottuun nähden. Edellä esitetyt tulonlisäykset olivat melko tiukat, menosäästöjen lisäys sen sijaan olisi ehkä hieman helpompaa. Investoinneista voitaisiin puristaa muutama miljoona lisää, ostoista ja avustuksista sivistyksen ja elämänlaadun edistämiseksi samoin. Jos vajetta olisi tämän jälkeen jäljellä, voitaisiin loput kattaa lisävelan otolla, tai sitten vaje katettaisiin velalla kokonaan. Ei 15 miljoonan velanlisäyksen korotus nykyiseen 60 miljoonaan/vuosi kaataisi tätä laivaa. Pokkisen ajatus ei ole mahdoton, mutta prosentin pitäminen ennallaan on helpompi ja realistisempi vaihtoehto.

 

Tampere on omaksunut useimpien Suomen kuntien lailla veronkorotuksen melkein muitta mutkitta. Oppia suurista kaupungeista on otettu Oulusta, joka taisi olla valtuustosopimusten edelläkävijä. Selkeästi erilaisen strategian talouden tasapainottamiseksi on suurista kaupungeista valinnut Helsinki. Helsingin taloudellinen strategia perustuu velkaelvytykseen ja menosäästöihin erityisesti hallinnossa. Kaupunginjohtaja Pajunen 25.9.2009: ”Haluamme pitää huolta helsinkiläisistä vaikeinakin aikoina. Otamme velkaa selvitäksemme pahimpien aikojen yli.” Veroprosenttia ei Helsinki korota, vaan pysyy 17.5 prosentissa. Investoinnit pidetään korkealla, niistä talonrakennusinvestointien osuus on korkea ja näistä puolestaan korjausrakentamisen osuus on korkea. Helsingin taloudenpitoa voi luonnehtia elvyttäväksi. Mitä Helsingin strategiasta voimme oppia? Sen, että Tampereellakin tavallisen kaupunkilaisen edun tulisi olla tärkein ohjenuora talousarvion laadinnassa.

 

Tampereen strategia lamasta selviämiseksi on – veronkorotuksen johdosta – taloutta supistava strategia. Kaupunkilaisten ostovoima vähenee ja kulutus laskee veron korottamisen seurauksena.  Valtio sen sijaan (velka)elvyttää oikeaoppisesti. Kun valtio antaa verohelpotuksia ensi vuonna kunnallisveron perusvähennyksen noston myötä, tulee tästä pienituloisellekin puhtaana käteen runsaat 150 euroa vuodessa. Pienituloisella tarkoitan tässä minimipalkkaa tai keskimääräistä tai sitä pienempää eläkettä saavaa. Ruokaveron alennus helpottaa pienituloisen elämää, mutta ensi vuoden lopulle tuleva yleisen arvonlisäveron korotus taas ottaa toisella kädellä pois käteen jäävää tuloa. Kaiken tämän jälkeen on pienituloinen – vuositasolla – arviolta 80 euroa voitolla verottajaan nähden. Kuntaveron prosenttiyksikön korotus ottaa kaiken valtion antaman hyödyn pois korkojen kera, sillä veronkorotuksen jälkeen pienituloisen verotus kiristyy arviolta 50 eurolla. Tämänkään vuoksi ei veronkorotusta tulisi tehdä. Veronkorotusta ei ole tarpeen peruspalvelujen ylläpitämiseksi.

Talousarvioesityksen pahimmat miinukset:

-        tuloveron korottaminen

-        menosupistuksia ei tapahdu vuosina 2011 ja 2012, sillä v. 2011 toimintamenot kasvavat 3 % ja 2012 2 % (vrt. Hki: -1.2 % ja -0.9 %). Tämä tietää vakavia vaikeuksia tuleville säästötoimille.

-        Henkilöstösäästöjen porrastaminen 3.4 % juustohöylätasosta ei ole riittävä. Eläköitymisvauhtia myötäilevät muutokset eivät tuota rakennemuutosta. Avopalveluissa (-2.66 %) ja erikoissairaanhoidossa (-4.37 %) ei pitäisi säästää henkilöstömenoissa lainkaan, kun taas konsernihallinnon (nyt -3.66) ja suunnittelupalveluissa (-4.74), taloushallinnon palveluissa (-4.30 %) ja hallintopalvelukeskuksessa (- 4.19 %) tulisi säästöjen olla yli 5 %.

-        Ammattikorkeakoulujen yhdistymisestä, toisin sanoen Piramkin ja Tamkin fuusiosta koituvia säästöjä ei talousarviossa näy vaikka asia toteutuu jo ensi vuoden alusta.

-        Budjetissa tulisi näkyä aktiiviseen työvoimapolitiikkaan osallistumisesta kaupungille tulevat kustannukset ja säästöt, koska kyse voi olla jopa 10 miljoonan euron säästöistä maksujen siirtymisessä näin kunnalta valtiolle

Arvoisa puheenjohtaja! Peruspalvelut eivät ole vaarassa vaikka veronkorotus jätetään tekemättä.

Jätän kirjallisena ehdotuksen määrärahan lisäyksestä ydinprosessin Päihde- ja mielenterveyspalvelut tilauksiin s. 109.

 

Toukokuussa 2010 vastustimme areenaa puhumalla Hakametsän hallin jättämisestä jääurheilulle.

HAKAMETSÄN HALLIN PUOLESTA

 

 

Tampere on Suomen jääkiekon kehto. Hakametsän halli valmistui vuoden 1965 maailmanmestaruuskisoihin. Se ei ole moderni kuten Turun ja Helsingin areenat, mutta takavuosien remonttien jälkeen voi palvella vielä pitkään tamperelaista kiekkoilua. Valtuusto kuitenkin päätti, että kiekkoilu keskitetään uudelle areenalle ja Hakametsän halli muutetaan palloiluhalliksi. Päätös ei näytä innostavan Pyrintöä eikä muita tamperelaisia seuroja. Tärkeintä on kuitenkin, että varataan jääkiekolle riittävät harjoittelu- ja peliajat. MM-kisat voidaan toki pitää uudella areenalla, mutta siellä on parasta keskittyä muuhun sisältötuotantoon. Pelastetaan siis Hakametsän halli jääkiekolle, kun kerran ollaan Tampereella!

Tähän linkki Aamulehden blogien ryhmään pelastetaan Hakametsän halli jääkiekolle.

 

Vuoden 2010 budjettivaltuustossa esitin asvalttiaseman muuttamista liikelaitoksesta kaupungin omistamaksi yhtiöksi.

 

Valtuusto 2010-11-24

 

INFRATUOTANNON JÄRJESTÄMINEN

esityslistan  § 212

 

 

Infratuotannon järjestämistä koskevaan kh:n esitykseen sisältyy esitys kaupungin omistaman asfalttiaseman myymiseksi liikkeenluovutuksella. Kaupunginhallitus toteaa mm. että kilpailutilanne on muuttunut ja että aseman tuotantokustannukset ovat 10-30 % korkeammat kuin vertailukaupungeissa.

Kustannusten korkeus johtuu paitsi tuotannon laadusta, ennen kaikkea kapasiteetin vajaakäytöstä; kapasiteetista on käytössä 70 %. Mikäli kapasiteetti saataisiin täyskäyttöön alenisivat yksikkökustannukset olennaisesti. Kaupungin tilausten asemalta ennakoidaan vähenevän. Ulkopuolisille tilaajille on voitu toimittaa vain pieniä määriä johtuen aseman kuulumisesta kunnan omistaman liikelaitoksen piiriin.

Infratuotannon järjestämistä pohtinut ohjausryhmä on harkinnut kilpailluilla markkinoilla toimivaa kaupungin omistamaa yhtiötä yhtenä vaihtoehtona infran organisoinnille, mutta torjunut yhtiöittämisen vedoten omistajapoliittiseen linjaukseen, jonka mukaan ”uusia yhtiöitä ei perusteta toimiville markkinoille tarkoituksena jäädä pysyväksi toimijaksi. Koska tilaaja ja omistajaohjaus näkevät nykyisestä tehostetun oman tuotannon pääasiallisesti jatkossakin konsernin kokonaisedun mukaiseksi ratkaisuksi, kilpailuille markkinoille perustettava yhtiö ei ollut mahdollinen vaihtoehto.” Kuitenkin, tässä näyttäisi olevan tuhannen taalan paikka yhtiöittämiselle. Hyvin johdettuna yhtiö pystyisi parantamaan tuottavuuttaan, lisäämään tuotantoa ja toimittamaan kaupungille asfalttia kilpailukykyiseen hintaan. Koska tilaajalla, kaupungilla olisi tätä kautta hyvät tiedot markkinoista, se voisi näillä markkinoilla olla entistä viisaampi ostaja. Työntekijät siirtyisivät yhtiön palvelukseen vanhoina työntekijöinä ja heidän tilanteensa olisi turvallisempi kuin omistajan vaihtuessa.

On kummallista, jopa ristiriitaista, että oma tuotanto nähdään hyvänä mutta vain liikelaitosmuotoisena. Yhtiömuoto on joustava ja voi suuresti tukea konsernia taloudellisesti. Vaikka asvalttikartelli on kertaalleen purettu, ei ole takeita riittävästä kilpailusta tulevaisuudessa. Hintakilpailua voidaan rajoittaa suurten toimijoiden kesken sanattomalla sopimuksella.

Esitän, että kaupungin omistaman asvalttiasema kokonaisuudessaan siirretään yhtiölle, jonka kaupunki perustaa, ja joka toimii vapailla markkinoilla toimivan yrityksen lailla.

 

Helmikuussa 2010 kirjoitin kouluverkon supistamista vastaan. Juttu läpäisi sensuurin Aamulehdessä, Tamperelaisessa ja Torissa!

17.2.2010:

 

Kouluverkkoa ei pidä muuttaa

 

Osaamis- ja elinkeinolautakunnan esitys kouluverkon muutoksiksi perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta on tulossa valtuustoon. Perusopetuksen osalta esitys merkitsee monien koulujen kohdalta sitä, että oppilaan siirtyessä toiselta vuosiluokalta kolmannelle, koulu vaihtuu ja koulumatka pitenee. Kuljetukset ja koulumatkan turvallisuusjärjestelyt ovat esityksen mukaan suurelta osin auki. Suurempaa koulua pidetään itsestään selvästi parempana kuin pientä, vaikka opetuksen kokonaislaatu on parempi pienessä koulussa.

Lukioverkon uudistamista toteutetaan samalla keskittämisperiaatteella kuin perusopetusta. Esimerkiksi Kaarilan lukion lopettaminen ja opetuksen siirtäminen Sampolaan lisää koulumatkan pituutta merkittävästi ja edellyttää lisää joukkoliikenteen vuoroja aiheuttaen näin veronmaksajille lisäkustannuksia paitsi bussimaksuista, myös ruuhkautumisen ja saastumisen kasvusta, joita ei ole otettu huomioon perusteltaessa muutoksia. Lautakunta ei ole laskenut muutosten kokonaistaloudellisia vaikutuksia, ainoa luku on 2-3 miljoonan säästö, joka saataisiin päivähoidon osalta.

Esitystä ei tule hyväksyä. Arvioitu säästö on pieni ja muuttuu kustannusten lisäykseksi, kun otetaan huomioon opetuksen kustannusten lisäksi koulumatkojen pitenemisestä koituvat liikennekulut sekä pienten lasten isompaan ja kauempana sijaitsevaan kouluun siirtymisestä aiheutuvat psyykkiset kustannukset, turvallisuusriskin kasvu jne.  

Säästämisen kohde on täysin väärä, sillä erityisen hyvää huolta meidän tulee pitää kouluista. Lastemme kasvusta riippuu kaupunkimme tulevaisuus. Säästöjä tarvitaan, mutta niitä voidaan tehdä investoinneista, avustuksista ja työvoimapolitiikan tehostamisesta. Kouluverkon muutokset pitää tässä vaiheessa jättää pöydälle. Koulutuksen budjetti voidaan tasapainottaa helposti: tilakeskus alentaa koulujen vuokria tarvittavassa määrin, jolloin tilakeskuksen ylijäämä pienenee. Tässä on pelivaraa enemmän kuin 3 miljoonaa euroa, sillä keskuksen ylijäämä on viime vuosina ollut yli 20 milj. Kuluvalle vuodelle arvioitu ylijäämä on 23 miljoonaa.

Markku Talonen

puheenjohtaja

Tampereen Perussuomalaiset

 

Toukokuussa 2011 saarnasin työllistämisestä

 

Valtuusto

23.05.2011

Arvoisa puheenjohtaja!

 

 

Puheenvuoroni koskee työllisyyttä ja työllistämistä liittyen siten tilaajapuolella osaamiseen ja elinkeinojen kehittämiseen ja tuottajapuolella työllisyyden hoidon palveluyksikköön. Raportointitekninen huomautus: toiminnan laajuutta kuvaavat lukumäärät puuttuvat, samoin myös vaikuttavuutta koskevat tulokset. Jos kysymyksessä on tarkoituksellinen muutos, tapahtuu se huonompaan suuntaan, sillä 2009 tilinpäätöksessä nuo luvut olivat. Muutamien lukujen esittäminen ei veisi kohtuuttomasti lisätilaa näin paksussa raportissa.  

Työllisyyden suhteen viime vuosi oli synkkä, työttömyysaste nousi, nuorten työttömyys lisääntyi, erityisen paljon kasvoi pitkäaikaistyöttömyys. Työllisyystoimenpiteiden osalta sen sijaan tapahtui -vastoin oikeaoppista ajattelua - päinvastainen kehitys. Tampereella oli tukityössä keskimäärin 1073 työtöntä, vähennystä edellisvuoteen 49 henkeä. Työmarkkinatuella työharjoittelussa olevien määrä oli kasvanut vajaalla sadalla, 665:een. Kaupungin vaatimaton osuus pysyi miltei yhtä vaatimattomana, sillä tukityössä olevien määrä kasvoi 18 hengellä ollen keskimäärin 156 henkeä.

 

Työttömyys on yhteiskunnalle työllistämistä kalliimpi vaihtoehto. Tämä laskettiin aikoinaan hyvinkin tarkkaan ennen velvoitetyöllistämisen voimaantuloa Lex Leppäsen myötä, ennen 1990-luvun suurta lamaa. Kunnan ja valtion tuli työllistää jokainen pitkäaikaistyötön, yli yhden vuoden työttömänä ollut. Tavoite saavutettiin 1990. Laki jouduttiin kumoamaan 1993, kun pitkäaikaistyöttömiä oli 130000. Tuolloin pitkäaikaistyöttömyyden katkaisu vuoden tukityöllä paransi työttömän toimeentuloa tukiaikana ja sen jälkeen koska ansiopäivärahan 500 päivän laskenta aloitettiin nollasta. Harvat saivat tuolloin jatkaa työtä tukijakson jälkeen. Tässä suhteessa on tilanne samanlainen tänä päivänä, kun ilmeisesti alle 10 % sijoittuu pysyvämmin työhön sijoituksen jälkeen. Kaikkia asiaan liittyviä dokumentteja lukiessa tulee se vaikutelma, että sijoitustoimintaa tavoitteena säätelee pelkästään sijoitetun pysyvä sijoittumismahdollisuus avoimille työmarkkinoille. Tavoite on kyllä hyvä ja tarpeellinen, mutta pitäisikö sitä täydentää toisenlaisella tavoitteella? Kunnianhimoinen (liian) tavoite johtaa siihen, että vain pieni joukko, 156 henkeä, 4200 pitkäaikaistyöttömän kohdejoukosta pääsee tukityöhön. Tämän muuttamiseksi toiseksi vaikuttavuustavoitteeksi tulisi ottaa pitkäaikaistyöttömyyden katkaisujen lukumäärä. Miksi? no siksi, että päästäisiin isompiin volyymeihin ja parempaan tehokkuuteen sijoitustoiminnassa. Ja siksi, että katkaisulla on välittömiä hyvinvointia lisääviä vaikutuksia: työttömän tukiaikainen toimeentulo paranee, työssäoloehto kertyy (ei 6 kk täyteen), ja työjaksolla on psyykkisesti ja fyysisesti aktivoiva vaikutus, joka parantaa näkymiä myös asianomaisen työllistämisen suhteen. Rahaahan tukityöllistämiseen pitää löytyä, koska se on kaupungin kannalta nettokustannuksiltaan halpaa ja yhteiskunnan kannalta pitkällä aikavälillä taloudellisesti kannattavaa.

Palkkatuella työllistettäessä ei painopisteen pitäisi olla myöskään KELA -sakkojen minimoimisessa. Työllistämisen pitäisi tapahtua ennaltaehkäisevästi, toisin sanoen ennen kuin työttömyyden kesto ylittää yhden vuoden. Varsinkin 500 sadan päivän raja on liian korkea; tosin tätäkin kertynyttä varantoa tulisi katkaisuilla purkaa.

 

Marraskuussa 2010 puhuin investoinneista, ml rantaväylä

Valtuusto

15.11.2010

 

Arvoisa puheenjohtaja!

 

Puheenvuoroni koskee investointeja ja velkaantumista.

Ensi vuodelle suunnitellut investoinnit ovat noin 137 miljoonaa euroa. Taloussuunnitelmasta näemme, että ne kasvavat lähivuosina merkittävästi, ja tulevat olemaan 216 miljoonaa euroa jo 2013 ja vuosikymmenen lopulla jopa 240 miljoonaa euroa – mikäli kaikki suunnitteilla oleva hankkeet etenevät näin pitkälle. Herää kysymys: riittävätkö rahkeet näin isoon pakettiin?

 

Investoinnit ovat talouskasvun moottoreita. Ne rahoitetaan pääasiassa velkarahalla. Investoija tekee laskelman, jossa investoinnin elinkaaren ajalta arvioidaan joka vuodelta tulot eli hyödyt ja menot eli kustannukset. Kunkin vuoden nettotulo saadaan tulojen ja menojen erotuksena, diskontataan (markkinakorolla) nykyhetkeen ja nämä diskontatut nettotulot lasketaan yhteen. Jos nykyarvo on positiivinen, kannattaa investointi tehdä. Samalla tavoin voidaan vertailla investointiprojekteja keskenään, vaikka näissä menot ja tulot ajoittuisivat eri tavoin ja vaikka investoinneista yksi olisi kestoltaan esimerkiksi 15 vuotta ja toinen 40 vuotta. Ei kaikkia nykyarvoltaan kannattavia investointeja kannata tehdä, koska tällä on vaihtoehtoiskustannukset: investointi voi syrjäyttää toisen, kannattavamman investoinnin. Siksi tarvitaan priorisointia.

 

Näiden laskelmien pohjalta voitaisiin tehdä priorisointeja, toteuttaa talousarvion sivulla 216 mainittua: ”Pitkällä aikavälillä haasteena on tulorahoituksen ja siten investointien omarahoituksen vahvistaminen. Lisäksi suunniteltuja hankkeita on kyettävä priorisoimaan.” Jääkö tämä vain budjettikirjan hurskaaksi toivomukseksi vai aiotaanko sitä myös toteuttaa käytännössä. Toistaiseksi ei siltä näytä.

 

Suurista investointihankkeista rantaväylän tunnelia ja ratikkaa on vielä mahdollista analysoida investointien kannattavuuden osalta. Vuores menee menojaan, Areena etenee pääasiassa yksityisen pääoman pohjalla – ei liene yllätys, että konsultit ovat ahkerasti laskeskelleet tuon Areena-hankkeen talouden; yksityinen pääoma on huolellinen tuoton varmistamisessa. Yhtä tarkka pitäisi kuitenkin olla myös julkisissa investoinneissa. Ratikka on hyväksytty Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelmassa. Mutta, kyllä sekin tarvitsee vankat perustelut kannattavuudesta. Ne täytyy saada ennen kuin rahoituspäätöksiä tehdään.

 

Rantaväylän tunneli on suurista hankkeista heikoimmin perusteltu. Jos laskelmia on projektin 15-vuotisen historian aikana tehty, ei niitä ole tuotu viime vuosina esille. En tarkoita tällä YVA -selvitystä, joka tehtiin hallinto-oikeuden määräyksestä. Jos 15 vuotta on jahkailtu, niin miksi niin tavaton kiire yhtäkkiä. Eikö vuoden aikalisä olisi nyt paikallaan? Siinä ajassa ehdittäisiin selvittää hankkeiden yhteiskunnallinen kannattavuus kunnolla jonka jälkeen investoinnit voitaisiin asettaa tärkeysjärjestykseen ja hylätä huonoin tai huonoimmat.

 

Vääjäämättä tällaisessa tarkastelussa tulisivat rinnakkain myös rantaväylän tunneli ja raitiotie. Oletus on, että raitiotiestä hyötyy potentiaalisesti ainakin neljäsosa kaupunkilaisista. Jos tunneli edistää liikenteen sujuvuutta, mikä sekin pitäisi vielä todistaa, ja tämän seurauksena matka-aika lyhenee, kohdistuu se pienempään joukkoon kaupunkilaisia kuin ratikka. Vielä pienempi on niiden joukko, jotka muuttavat asumaan Näsijärvi-näkymien äärelle.

Kokonaislaskelmana valtionapuineen ja kaavoitustuloineen projekti näyttää houkuttelevalta. Suurimmat hyödyt tulevat kuitenkin liikenteen sujumisesta. Avainkysymys on siis edelleen seuraava: Kun kaistat viedään maan päältä maan alle, niin miten sujuvuus paranee? Pitää tuoda myös selkeästi esille ketkä hyötyvät ja kuinka paljon.

 

Väittelin konsernijohtaja Yli-Rajalan kanssa Tori:ssa, kun hän oli arvostellut varjobudjettiamme

Johtaja Yli-Rajalalle, joka arvosteli varjobudjettiamme

 

 

 

Tampereen Perussuomalaisten laskema kaupungin varjobudjetti ensi vuodelle esiteltiin Tori-lehdessä 25.11. Samassa yhteydessä konsernijohtaja Yli-Rajala kommentoi varjobudjettiamme, jonka johtoajatuksena oli kuntaveron korotuksen välttäminen, sillä pidämme veronkorotusta paitsi epäoikeudenmukaisena, myös ostovoimaa vähentävänä ja tämän vuoksi taloudellista nousua tukahduttavana. Esitimme kaupungin omistamien liikelaitosten, kuten Tampereen Tilakeskuksen, Tampereen Veden jne. liikeylijäämien käyttämistä veronkorotuksen vaihtoehtona. Yli-Rajala toteaa, että liikelaitosten 33 miljoonan euron ylijäämä ei ole käytettävissä, koska se on jo kirjattu tuloslaskelmaan parantamaan tilikauden tulosta. Hän myös toteaa, että ” Ehkä perussuomalaiset haluavat käsittää väärin. Suurimmalla osalla tämä menee yli hilseen, eivätkä kaikki valtuutetutkaan ymmärrä”. Kun me perussuomalaiset valmistelimme varjobudjettia, oli joukossamme mm. ekonomi ja ekonomisti. Emme halunneet ymmärtää väärin. Tarkkaavainen lukija on jo päätellyt, että varjobudjettimme ei kaadu siihen, että liikelaitosten ylijäämä ei ole käytettävissä. Tämä johtuu siitä, että esitimme 50 miljoonan menosäästöt, jotka siis ylittävät 20 miljoonalla 30 miljoonaa, mitä veronkorotuksella tavoitellaan. Tämän ymmärtäen puuttuva 30 miljoonaa olisi saatu kasaan esimerkiksi tekemällä vielä 15 miljoonan menosäästöt ja ottamalla 15 miljoonaa lisää velkaa. 

 

Valtuutettujen taloudellisen asiantuntemuksen vajavuuden suhteen Yli-Rajala lienee oikeassa, sillä jos valtuutetut pärjäsivät heikosti äskeisessä minigallupissa, missä kysyttiin, mikä tase on, he tuskin tietävät miten kaupungin liikelaitosten ylijäämät liittyvät varsinaiseen talousarvioon ja miten ne siinä hyödynnetään? Jos valtuutettujen osaaminen ei riitä vaihtoehtojen esittämiseen virkamiesten ”ainoalle oikealle” esitykselle, pönkittää tämä virkamiesvaltaa ja heikentää demokratiaa. Surffailin netissä kuntaliiton sivuilla, joilla oli kosolti ohjeita mm. konsernin tuloslaskelman laatimiseksi. Yhdessä ohjeessa viitattiin toiseen, siinä kolmanteen jne. Jonkin aikaa luettuani tuli mieleen joskus kauan sitten suoritetut oikeustieteen peruskurssit. Opintoviikkoja kuluisi, jotta osaamisessa pääsisi talousviisaiden tasolle. Tämä on useimmille valtuutetuille kohtuuton vaatimus, joten siksi kyselemme taseiden suomennoksia!   

 

Kaupunkilaisen veronmaksajan kannalta olennaista on tietää mihin verotuksella kerätyt rahat käytetään. Veronkorotustakaan ei vastusteta, jos luotetaan siihen, että tarkoitus on hyvä. Eräs eläkeläinen kertoi suostuvansa veronkorotukseen, jos hän tietää, että se käytetään hyvään tarkoitukseen, kuten esimerkiksi Koukkuniemen henkilökunnan lisäykseen.

Entä se liikelaitosten ylijäämä, mihin se oikeasti ”hukkuu”, siihen samaan mustaan aukkoon kuin veronkorotuksella saadut tulot? Jos sen tuottamat runsaat 23 miljoonaa menevät kaupunkikonsernin tuloksen parantamiseen, niin paljonko keskus voi käyttää hankkimastaan ylijäämästä investointeihinsa? Paljonko ylijäämästä on ”aitoa” ja paljonko vain paperilla sen seurauksena, että kaupunki vuokraa tiloja itselleen? Jos esimerkiksi vuokrat nousevat, kasvaa keskuksen ylijäämä, mutta samalla kasvavat tilaajan menotkin. Helpottaako tilaaja-tuottajamalli asioiden käsittämistä ja hoitoa vai vaikeuttaako se sitä, kasvaako kaupungin talous oikeasti sentilläkään?  

Jos ylijäämä pakkotuloutetaan konsernin taseeseen, niin onko liikelaitoksella silloin kannustetta tuottaa mahdollisimman paljon aitoa ylijäämää? Jos tämä ei toimi, niin onko se yksi syy lopettaa liikelaitokset ja tehdä niistä yhtiöitä? Tämä riippumatta siitä, että tiedossamme on, että suomalaista lainsäädäntöä ollaan tältä osin muuttamassa EU:n vaatimuksesta!

”Tuloslaskelmassa yhdistetään riveittäin peruskaupunki sekä liikelaitokset, jotka sitten auttavat kaupungin tulosta”, Yli-Rajala kertaa. Oikein, löytyväthän ne rivit, talousarvion sivuilta 208209. Jos ymmärrän oikein.

 

Alku ] Ehdokkaana kuntavaaleissa 2012 ] [ Valtuustopuheita ] TUNNELI ON HUONO HANKE ] Euroopan Unionista ] Rinteen malli ] Kuka ]